Yhdysvaltojen herkeämätön seuraaminen vinouttaa maailmankuvaamme
Kolumni|Helsingin Sanomat lisää vuoden alusta läsnäoloa Euroopassa.
Erja Yläjärvi - Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja.
”Voisitteko pitää Helsingin Sanomissa yhden Trump-vapaapäivän viikossa?”
Toive esitettiin minulle päätoimittajana vastikään puhetilaisuudessa, eikä toiveen esittäjä ole yksin. Yhä useampi lukija on väsynyt katsomaan Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin kuvaa uutiskanavissaan joka ikinen päivä.
Yhdysvalloista on tullut Suomen tärkein liittolainen, mutta myös poliittisesti sekasortoinen, polarisoitunut maa. Amerikkalaiset teknojätit ja angloamerikkalainen kulttuuri jylläävät.
Elämme Suomessa Yhdysvaltojen mutta myös Trumpin täyttämää aikaa. Edes Venäjän Vladimir Putin ei pysty samaan.
Toimituksessa keskustellaan paljon siitä, kuinka paljon Trumpista tulee kertoa. Monia asioita on vaikea jättää uutisoimatta, koska mikä tahansa Trumpin oikku saattaa osoittautua merkittäväksi.
Toisaalta monet avaukset eivät ole käänteentekeviä. Kuukausien saatossa toinen toistaan seuraavat Trump-uutiset muuttuvat tällöin helposti vain tapetiksi, joka vain on, mutta jota kukaan ei oikeasti haluaisi koko aikaa katsella.
Suomen ulkopolitiikka on kääntynyt kohti Yhdysvaltoja historiallisen vauhdikkaasti. Maailma on alkanut vaikuttaa kylmän sodan aikaiselta suurvaltapeliltä, jossa vain muutaman miehen tekemisillä on väliä. Suomi on presidentti Alexander Stubbin johdolla pyrkinyt tällaisessa tilanteessa Trumpin vaikutuspiiriin lähes itsestäänselvän ponnekkaasti. Niinpä myös Suomen sisäpolitiikassa puhe Yhdysvalloista on vallannut alaa.
Ja kun Trumpin kieli on hyvin revittelevää, valuu sama kieli kuin varkain median otsikoihin. Syntyy journalismin normi, jossa maailmankuva kuin vahingossa sekä kapenee että kärjistyy.
Hillitymmästä ja värittömämmästä Euroopasta on ollut vaikea repiä samanlaisia uutisia. Ja totta on tietysti sekin, että Trumpilla on valtaa tavalla, jota yksittäisellä Euroopan maalla ei ole. Mutta Eurooppa ei silti ole vain ongelmainen, ikääntyvä ja sivuutettava manner. Yhdysvalloilla on paljon enemmän sotilaallista kapasiteettia, mutta aseilla ei reaalipolitiikan aikanakaan ratkaista kaikkea.
Suomen kulttuurinen viiteryhmä on yhä Euroopassa. Siksi me Helsingin Sanomissa lisäämme ensi vuonna journalistista läsnäoloamme Euroopassa.
Helsingin Sanomilla on tällä hetkellä omat kirjeenvaihtajat Washingtonissa, Pekingissä ja eurooppalaisittain harvinaisesti yhä Moskovassa. Lisäksi olemme paikalla Tukholmassa, Tallinnassa, Berliinissä, Brysselissä ja Lontoossa. Silti Eurooppaa on seurattava paikan päällä vielä tarkemmin. Tätä vahvistamaan aloitamme koko vuoden kestävän kuukausitoimittajien sarjan.
Ensi kevään ja kesän aikana toimittajamme Tommi Hannula jalkautuu Espanjaan, Sami Sillanpää Unkariin, Ville Similä Tanskaan, Tiina Rajamäki Italiaan ja Maria Pettersson Pohjois-Norjaan ja arktisille alueille. Kesällä valitsemme syksylle ja talvelle uudet maat ja lähtijät.
Haluamme raportoida enemmän siitä, miten Eurooppa yrittää ottaa puolustuksensa ja tulevaisuutensa omiin käsiinsä. Yhtä tärkeää on myös lukijoiden vieminen keskelle toisenlaista arkea ja elämää. Etsimme näkymiä erilaiseen työelämään, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja maahanmuuttoon – oman yhteiskuntamme ja todellisuuden peilaamista Euroopassa.
Uutisoimme yhä Trumpista, mutta tavoitteenamme on tuoda uutta kulmaa suomalaiseen ulkomaanjournalismiin. Tätä lukijat meiltä ovat myös toivoneet.
Olen kyllä ihan samaa mieltä. Me ei voida tehdä Trumpin toilailuille yhtään mitään ja Amerikan menosta ahdistuminen ei hyödytä ketään. Meillä on ihan tarpeeksi ongelmia ihan suomessakin, ja EU:n menoakin olisi hyvä pitää silmällä. Näihin asioihin voi nyt vaikuttaa vähintään äänestämällä.
